Kenen elämää elän?
Kenen elämää elän? Sen kysymyksen soisin mahdollisimman monen esittävän itselleen aika ajoin. Itse jouduin kysymään sen kysymyksen itseltäni liian monen yksinäisen illan ja turhauttavan työpäivän jlk. Elämä ei tuntunut, eikä tunnu vieläkään, siltä miltä sen mielestäni pitäisi tuntua. Mutta nyt on erona se, että pyrin tavoitettani kohti parhaani mukaan.
Päädyin miettimään mitä todella haluan elämältäni. Mikä voisi olla minun eteenpäin vievä voima, intohimo, tai edes jollain tavalla tyydytystä tuova ammatti?
Nykyinen työni psykiatrisessa sairaalassa sisältää monia kiinnostavia elementtejä ja koskettavia kohtaamisia, mutta lopullista henkistä tilinpäätöstä tehdessäni tili näytti miinusta. Oli aika hakea muutosta.
Päädyin siihen, että haluan lääkikseen. Kypsässä 35 vuoden iässä on aika tehdä vihdoin sitä mitä haluan ja minkä kokisin mielenkiintoisena. Luvassa siis pitkiä päiviä, pettymyksiä ja ehkä vähän jopa onnistumisen kokemuksia matkalla toukokuun 18. päivä olevaa pääsykoetta.
Kävin viime keväänä valmennuskurssin, jonka myötä tuli lähinnä selväksi:
a. Olen porukan vanhin.
b. Perusasiat pitää osata ennen kuin menee valmennuskurssille.
c. Töissä käyminen yhtä aikaa valmennuskurssin kanssa aiheuttaa lähinnä harmaantumista ja mahahaavan.
Tavoittenani oli lukea syksyn ja talven aikana mahdollisimman monta kurssia iltalukiossa matematiikka, fysiikkaa ja kemiaa. Kävi kuitenkin niin, että voimat loppuivat kesken ja saldo jäi varsin vähäiseksi. Nyt olen siis siinä tilanteessa, että kokeeseen on kaksi ja puoli kuukautta ja minun on aika tehdä kunnollinen ryhtiliike ja alkaa laskea ja lukea kunnolla.
Mainittakoon vielä, että fysiikasta ja kemiasta minulla on vuonna miekka ja kirves käydyt pakolliset kurssit.Koen itse että osaan jonkin verran perusteita, mutta opeteltavaa riittää kyllä kokeessa vaadittavan laskurutiinin saamiseksi.
Joku skeptinen voisi kysyä, että meinaatko ajan todella riittävän?
Hmmm. Luulenpa, että riittää. Ja jos ei, niin pohja ensi vuodeksi on luotu.
Kannattaako lannistua tiukan aikataulun edessä?
No ei. Kannattaa keskittyä ja edetä suunnitelmallisesti.
